Geokoirat Kaapo, Rinja ja Rino

Ihana, ihana pääsäisloma. Neljä päivää vapaata. Kyllä ma naatin. Tavoitteeksi tälle lomalle laitoin oman kotiseudun tutkailemisen geokätköilyn muodossa. Muutamana päivänä olenkin hakenut aika monta kätköä, osa jäänyt harmittavasti löytymättäkin. Jossakin vaiheessa aion hakea nekin pois päiviäni pilaamasta. Koirat ovat olleet innolla harrastuksessa mukana. Mikäs sen mukavavampaa kuin "päämäärätön" haahuilu pitkin metsiä ja peltoja jonkin pienen purkin perässä. Koirat saavat purkaa energiaansa ja omistajat saavat raitista ilmaa ja liikuntaa.

Voihan se olla kanssaihmisistä aika oudon näköistä hiipparointia, vaikkakin kätköilijät yrittävät löytää sen kätkön muiden huomaamatta. Typerännäköistä edestakaisin käveleksimistä kännykkään tuijottaen. Edestakas, edestakas, ympäri ämpäri yhteen tullaan. Kun kännykän geokätköilyohjelma näyttää, että nyt ollaan kohtessa, alkaa armoton kopelointi. Rakennusten joka ikinen kolo ja muhkura sormeillaan, kyykistellään, maataan mahallaan, noustaan ikkunalaudoille. Roikutaan liikennemerkeissä. Kahlataan puroissa. Kiivetään puihin. Möyritään sammalta, Kurkistellaan kivien ja kantojen koloihin. Puskat vaan rytisee, kun geokätköilijä yrittää löytää "aarteen".

Aloitin harrastuksen jo viime syksynä työkaverini "painostuksesta" (no ei oikeasti tarvinnut painostaa, hetihän minä innostuin). Siispä latasimme isännän kanssa geokätkö-ohjelmat kännyköihin, rekisteröidyttiin ja alettiin selailemaan lähimpiä kätköjä. Ja kappas vain, muutama oli aivan nurkilla!! Hii-o-hoi, siispä matkaan!. Innostus lakkasi kuitenkin heti alkumetreille, kolme valloitettua kätköä. Mitäs läksin vesisateessa etsimään liian vaikeita kätköjä aloittelijalle. Sormet kohmeessa, kengät märkänä ja huulet sinisenä vasten vihmovaa sadetta. Kännykän näyttö märkänä, tuuli repii vaatteetkin päältä. Joo-o, odoteltiinpa siis parempia kelejä.

Nyt kun aurinko taas esittelee parhaimmat puolet itsestään niin voisiko olla oikeasti mukavampaa harrastusta. Samoilua ulkoilmassa, joskus tuntikausia. Se löytämisen mieletön riemu, kun pitkän tai joskus lyhyemmän kopeloimisen jälkeen purkki osuu näppeihin. Olo on kuin lapsella, joka keksii jonkun uuden jutun. Hihihihiiii! Ja pettymys on sanoinkuvaamattoman valtava, jos purkkia ei löydykkään. Harmituksen harmitus! Jää oikeasti vaivaamaan mieltä, ja pakkohan ne aiemmin löytymättä jääneet purkit on joskus käydä etsimässä, että saa logattua nimensä vihkoon. Lisää hauskuutta hommaan tuo se salamyhkäisyys. Jästit (tyypit, jotka eivät harrasta kätköilyä) eivät saa hommasta saada vihiä, koska silloin kätkölle voi oikeasti käydä kehnosti. Sen takia tuleekin sama paikka ohitettua aika monta kertaa. Juuri kun alat kopeloimaan löytääksesi kätkön, joku mummo lähestyy rollaattorinsa kanssa. Hetken päästä palaat kätkölle takaisin jatkaaksesi kopelointia.. Wrrrrruuum, auto! Vihellellen poistut paikalta hiippaillaksesi hetken päästä taas takaisin vain lähteäksesi pian uudelleen karkuun paikallisia pissiksiä, jotka päättävät jäädä tupakoimaan juuri kätkön eteen. Argh!!! Kärsivällisyyttäkin siis kysytään tässä lajissa.

Eivätkä ne kätköt aina ole purkkeja. Kätköjä on erilaisia, erikokoisia ja materiattomia (ei siis käsinkosketeltavia). Peruskätköt ovat tupperware-purkkeja tai filmirulla-rasioita, joiden sisässä yleensä on lokikirja ja kynä. Joskus purkit sisältävät matkalaisia, tiettyjä pieniä leluhahmoja, geokolikoita tms, joiden tarkoitus on matkata jonnekin tiettyyn päämäärään kätköilijöiden avustuksella vaikkapa Suomesta Australiaan. Kätköt voivat olla myös suurempia. Tänään löysimme aivan ihanan "joulukätkön", isohkon puusta tehdyn laatikon, jonka sisältö oli koristeltu jouluisesti. Olipas vallan mahtava toteutus.

Kätkönä voi toimia jokin tapaaminen. Eli kartalle ilmestyy uusi paikka, jonka aiheena voi olla kätköilijöiden miittinki eli event. Tänäänkin sellainen olisi, mutta märkäkorvana en vielä uskalla naamaani näyttää :D Maailmalla on webbikamera-kätköjä, joissa itsestään pitää ottaa kuva ja lähettää se vaikkapa kätkön tekijälle. On olemassa myös multikätköjä ja mysteerikätköjä. Geo-sivuilla voi olla jonkin kätkön vihjeenä "salakirjoitusta", kuva-arvoitus tai sana-arvoitus. Kun vihjeen ratkaisee, saa koordinaatit kätkölle. Multikätköissä ensimmäinen vihje tulee netistä ja vihjeen seuraavaan kätköön saa kätköpaikalta, kunhan ensin on kätkön löytänyt. Näin tulee kierreltyä monia paikkoja. Joskus multikätköiltä jokaisesta kätköstä saa nimen tai kirjaimen, jotka yhdistelemällä pääsee vielä jonnekin kätkölle tai ratkaisee jonkin muun arvoituksen. Joka kerran, kun kätkö löydetään, kätkölle jätetään merkki käynnistä. Eli nimi lokikirjaan. Jokaisella kätköilijällä on käytössään henk.koht salanimi (tai ihan oma nimi), jolla logataan kätköt sekä vihkoon että geokätkö-sivustolle. Mitä enemmän kätköjä löytää, sitä isomman arvon jäsenenä saa.

Eikä niitä kätköjä ihan minne vaan piilotella. Paikan taustalla pitää olla jokin tarina tai sen pitää olla historiallinen paikka tai muuten merkittävä. Kätkön taustan voi lukea netistä. Todella mielenkiintoisia tarinoita mm. sota-ajoista onkin tullut luettua viime aikoina. Lähistölle on aikoinaan sodassa pudonnut pommikone ja kätkön tekijä onkin haastatellut kätkön lähistöllä asuvia ihmisiä kätkön taustatietoja varten. Kätkön tekijät tosiaan näkevät joskus todella paljon vaivaa tehdessään kätköä. Rispekt!

Ja mistähän kätköilijän tunnistaa? Niin, ei mistään välttämättä. Tavallisia tallaajia kaikki. On nuoria ja vanhoja, lihavia ja laihoja, ihan kaikenlaisia ihmisiä mahtuu kätköilyn mielenkiintoiseen maailmaan. Jos tapaat reissullasi oudosti käyttäytyvän ihmisen, joka kävelee edestakaisin kännykkään vilkuillen ja vaihvikkaa vesirännejä tai roskiksia kopeloiden, älä soita pii-paa-autoa. Kyseessä voi olla kätköilijä, joka on ajatuksissaan niin omistautunut etsinnälle, ettei muista näytellä tavallista ihmistä. Jos näet joku päivä minun roikkuvan liikennemerkissä apina-asennossa niin tiedät mitä teen siinä. Voit kohauttaa olkapäitäsi ja ajatella "normimeininkiä" ja jatkaa huoletta matkaasi. Jos teen tuon saman pyjamassa, niin sitten voit ottaa mukaasi. Todennäköisesti olen jatkanut geoetsintää unissanikin, olenhan aika hyvä unissakävelijäkin joskus.

Erästä miestä vastaan oli keskellä metsää tullut ihminen alumiinitikkaiden kanssa vastaan. Hieman oli mies miettinyt asiaa. Samainen tapahtuma toistui, eri ihminen vaan tuli niiden tikkaiden kanssa sieltä metsiköstä. Siis kyseessähän olivat tietenkin geokätköilijät, jotka olivat käyneet loggaamassa kätkön jostakin korkeuksista. Työkaverini kanssa etsittiin erästä magneetilla kiinnitettyä kätköä varmaan tunti. Kopeloitiin ja kopeloitiin ja millään ei meinannut löytyä. Ja lopulta kun löytyi, olisi voinut hakata päätä siihen rauta-aitaan. Niin helppo se oli.

Geökätköilyharrastajia on yli miljoona, Suomessakin reilu muutama kymmenen tuhatta. Nykyaikainen aarteenetsintä kiehtoo monia. Ystäviltä ja tuttavilta saan vaimeita hymyjä ja silmien pyörityksiä, kun kerron harrastuksestani. Olen yrittänyt houkutella ystäviä mukaan, mutta moni taitaa vähän vierastaa tätä harrastusta. Ehkäpä he eivät tiedä, millaista tämä oikeasti on. Ensimmäiset kätköt on laitettu jo 1850-luvulla partiolaisten toimesta. Nykyaikaiseen muotoonsa kätköily alkoi muuntautua 2000-luvun alussa. Ensimmäinen kätkö julkaistiin 1.5.2000 USA:ssa. Tämä kätkö ei tosin ole enää olemassa, mutta tilalle on tullut muita mielenkiintoisia kätköjä. Ceocahcing.com sivustolla on pitkälti yli 2 miljoonaa kätköä parissa sadassa eri maassa. Eli mitään pientä näpertelyä tämä kätköily ei ole :)

Tänään löysimme meidän tiimin 20:en kätkön. Pieni juhlan paikka. Torstain ja lauantain välillä on aika monta tuntia tullut samoiltua pitkin maita ja mantuja. Tämän kevään alkutilanne oli siis kolme ja nyt joitakin päiviä myöhemmin parikymmentä. Wuhuu! Siiderin paikka selvästi. Ennen sitä taidan kuitenkin käydä etsimässä vielä muutaman ajatuksissani pyörivän kätkön. Veri vetää arvoitusten pariin. Vaikka koirat ovatkin kätköilyn ansiosta aika väsyneitä niin enköhän saa ne innostumaan ideasta. Eli juoksuvyö lantiolle, koirat valjaisiin, kätköilytarpeet mukaan ja menoksi!

Ja nyt kaikki joukolla tutustumaan tähän mukavaan ja terveelliseen koko perheen harrastukseen!