Vappukin tuli ja meni. Kuin myös kevään ensimmäiset hakutreenit. Kaapo oli elementissään, koirasta näki kauas että nyt muuten on kivaa. Ja piiloutuneet ukotkin löytyivät helposti. Ensimmäiselle ukolle jopa vähän haukahteli, mikä sinällään on ihme viimeaikaisten vastusten jälkeen. Talvitauko ja nenäpunkkilääkitys ovat siis tehneet koirasta entistä paremman. Lopuksi pieni mies sai tepastella vapaana Tytti-koiran kanssa. Viime syksynä Kaapo ei uskaltanut mennä lähellekään vierasta koiraa. Nyt oli itseluottamus kasvanut kummasti ja Tytti kiinnosti kovasti eikä pelottanut yhtään. Varovaisesti kuitenkin teki tuttavuutta vieraaseen koiraan. Oikein kohtelias herrasmies oli...

Viime sunnuntaina käytiin hakemassa kokemusta mätsäreistä. Tuomari ei oikein tainnut tykätä rottweilereista, tuli vaan vähän sellainen olo. Ja olihan Kaapo kieltämättä aika rajun näköinen ilmestys arpinaamassaan. Taannoin Rinon kanssa hamusivat samaa luuta ja pieni suukopuhan siitä oli kehittynyt. Pahemmin ei käynyt, mutta karvat pölähti pään alueelta ja kalju paistaa sieltä täältä. Vielä ennen mätsäreihin lähtöä pyörähteli märällä ratsastuskentän hietikolla. Todella likainen koira meidän mielestä, omasta mielestään juhlakunnossa. Eikä Kaapoa huono menestys harmittanut, kavereina kun reissussa oli kaksi shelttiä. Toinen vielä pentu ja sen kanssa Kaapo seurustelikin aika paljon. Pikku koira oli niin iloissaan uudesta kamusta (pikku koiralla tarkoitan Kaapoa).

Kaapo on tuo eniten oikealla oleva koira. Edessä menee suurinpiirtein samaa ikäluokkaa oleva rotikka narttu. Valtava kokoero. Ja minä kun luulin, että Kaapo näyttää kehässä löysältä! Ei ainakaan näissä kuvissa, tuolla asenteella ja askeleella kun mennään näyttelyhinkin, niin enenmpää ei voi toivoa...

Kahden viikon päästä Kaapolla on ne ihan oikeat näyttelyt. Jestas kun perhoset lentelee mahassa jo nyt. Paljon on harjoiteltava vielä. Pikkaisen saatava Kaapon esiintymiseen terhakkuutta. Se on kuin lammas vaikka pitäisi olla kuin susi. Löntystelee, haistelee kukkia ja on niin lunki. Ei ehkä näytä tuomarin silmään hyvältä?

 

Kesän koiraharrastukset on nyt lyöty lukkoon. Kaapo lähtee tokoagiin ja Rino hajuerottelukurssille. Näin alkuun Rino opiskelee etsimään kanttarelleja. Kun tekniikka tulee tutuksi, voimme etsiä vaikka niitä vilkasliikkeisiä kadonneita mummoja pelkän kankaanpalan antaman hajun perusteella. Mutta kanttarellimetsistä saa Rino ensi syksynä kerätä ruokarahansa. Ja jos sattuisi aivan älyttömän hyvä tuuri ja vastaamme sattuisi matsutake-sieni, niin sille hajullehan koira on opetettava myös. 1000 euroa kilolta. Vähällä saisi kasaan joululahjarahat :)

Ja Kaapo kun tykkäilee niin kovasti kiipeillä ja tasapainoilla, niin tuo tokoagi sopii paremmin kuin voisilmä pullaan. Samalla nuoren herran itseluottamus paranee ja meidän yhteisymmärrys syvenee entisestään.

Eipä oikein malttaisi odottaa kurssien alkua....