Vihdoin se alkoi, onhan tuota jo useampi viikko tullut odotettua. Jakokosken koulun kentällä oli tokoagi-koulutus eli ei siis kovin kaukana kotoa. Pisteet siitä, reilu viisi minuuttia ajomatkaa.

Paikalle saapuessani kenttä oli jo täyttynyt innokkailla koiraharrastajilla. Pari porokoiraa, muutama berni, villakoira, leonbergi, belgi ja Kaapo, siinäpä meidän iloinen ryhmä. Katselin kentälle asetettuja ohjaustauluja samalla kun kouluttaja kertoi lajista. Mietin, että mitähän tästä tulee, kun koiralta vaaditaan omaa aivotyöskentelyä. Aina olen johdattamalla kouluttanut koirani, mutta nyt olisi hyvä jos koira alkaisi hoksaamaan asioita ihan itse. Kaapohan oli ihan innoissaan jo pelkästään muiden koirien ja ihmisten näkemisestä. Häntä heilui koko ajan.

Tokoagi on hauska harrastus, jossa touhu ei ole niin vakavaa. Vaikkakin tehtävät tehdään tarkasti ja oikein niin koiraa koulutetaan positiivisin menetelmin, ei rankaisua, ei kieltoja vain palkitsemista oikeasta toiminnasta. Liikkeissä on tasapainoilua, pieniä tai isompia hyppyjä, hoksaamista, luottamusharjoituksia, erilaisia alustoja ja välineitä ja ihan perustokoakin. Liikkeet ohjataaan ohjetauluilla. Koiran koolla, koulutustasolla tai iällä ei ole mitään merkitystä. Edetään koiran omaan tahtiin. Tokoagissa on kolme eri tasoa. Jokaisen tason jälkeen voi tenttiä päätyen lopulta ylioppilaaksi. Tokoagi ei ole virallinen kilpailulaji vaan enemmänkin hauskuttelua koiran kanssa, hengähdystauko niistä virallisista treeneistä ja kilpailuista. Tai vaikka se ainoa, mitä koiran kanssa harrastetaan. Kurssin jälkeen koira omaa taidot, joilla pärjää suvereenisti arkielämässä. Omistajan ja koiran välinen luottamus ja yhteistyö lujittuu entisestään

Alkuun oli pari kontaktiharjoitusta, palkkauksessa käytin naksutinta ja lihapullia. Hiivitään ja painutaan ihan suppuun kyykkyyn nami rintakehälle painettuna. Koiran pitää tulla hakemaan se nami siitä rinnalta -klik ja palkkaus-. Hyvässä kontaktissa olevalle koiralle tuo on ihan helppoa. Mutta jos koira tykkää seurailla muiden touhuja, niin jo hieman haastavampaa. Hiipimistä pidennettiin, ehkä otettiin muutama juoksuaskel tms. pääasia on, että koiran mielestä emäntä tekee jotain aivan mielenkiintoista. Seuraava kontaktiharjoitus oli nimeltään lentokone. Molemmissa käsissä makupala, kädet nostetaan sivulle hartioiden tasolle, kuin lentokoneen siivet. Koira istuu edessä. Heti kun koira ottaa kontaktin ja katsoo silmiin, aloitteleva edes hetken, -Klik ja palkkaus-

Sitten leikittiin "etsi herkku"-leikkiä. Tässä ketjutettiin liikkeitä. Ohjaaja menee itse kyykkyyn, koira ohjaajan eteen maahan. Aloittelija aloittaa ketjutuksen yksinkertaisesti, ensin pelkästään maahan menosta. Ja tämäkin tehdään kädellä ohjaten, ei äänellä. Voi myös heittää herkkuja maahan koiran seisoessa ja toistaa "etsi herkku´" ja aina palkata, kun koira ottaa herkun. Odottamista treenataan myös, ohjaaja liikkumatta ja myöhemmin niin, että ohjaajan käsi tekee liikkeen taakse jättämättä sinne herkkuja. Aina palkataan, kun koira maltaaa odottaa.  Me ketjutettiin koko liike ihan loppuun asti. Koiralle sanotaan -odota. Tämän jälkeen viedään herkku kädellä selän taakse ja pudotetaan maahan. Koiran on odotettava paikallaan. Käsi palaa takaisin. Sitten sanotaan -etsi herkku. Koiran pitää lähteä etsimään herkku ohjaajan selän takaa. Kun herkku löytyy -klik ja palkkaus.

Pian päästiinkin kokeilemaan muitakin tehtäviä. Ensimmäisenä Kaapo kokeili hulavanteen läpi hyppäämistä. Siis löntystämistä. Kaapo tuumaili ja katseli minua, että mitähän ihmettä tuo tekee, roikottaa jotain rinkulaa kuonon edessä. Vähän näytin toiselta puolelta namipalaa, niin johan se Kaapo rymisteli vanteen läpi -klik palkkaus-. Sheippaamista en edes yrittänyt, kun en sitä niin hallitse. Palkitsemisen ajoitus on siinä niin tärkeä. Ja vaatii omistajalta äärimmäistä pitkäjänteisyyttä (ja sitähän minulla ei ole). Tavoitteena siis tuossa vanne hommassa on se, että kun vanteen nostaa koiran eteen, se hyppää läpi ilman, että käsketään. Pelkkä vanne pitäisi riittää komennoksi. Samoin kun sen vanteen heittää maahan, niin jo se maassa oleva vanne kertoo koiralle, että nyt pitää istua vanteen sisään. Ja Kaapohan istui. Peruutin vanteen läpi ja jäin seisomaan toiselle laidalle. Kontaktissa oleva koira istui heti vanteen sisään. -Klik ja palkkaus-.

Myös kosketuskeppiä ja koirakeilausta harjoiteltiin. Eli kosketuskepissä on ideana, että koira koskettaa kuonolla keppiä ja palkataan. Ei käsketä, ei johdatella, odotellaan, että koskee ihan itse. Palkkio tulee aina kosketuskepin suunnasta. Kosketuskeppi on hyvä, jos koira esim näyttelyringissä seurailee muita koiria tai ihmisiä eikä juokse suoraan. Kosketuskepin avulla koira saadaan oppimaan suoraan juokseminen. Myös koiran rauhoittamisessa hyvä apuväline.

Keilauksessa vältetään myös turhaa johdattelemista. Keilat eli tyhjät pullot laitetaan toisistaan n. 50cm etäisyydelle. Koiran on tarkoitus kuonollaan kaataa keilat. Johdattelin, kieltämättä. Vein palkan pullon taakse ja tietenkin koira sitä tavoitellessaan kaatoi keilan. -Klik ja palkkaus. Monta toistoa ja jossain vaiheessa lisätään käskysana juuri kun koskee keilaan ja keila alkaa kaatua.

Näitä juttuja tehtiin ensimmäisellä kerralla. Tuollaisia perusjuttuja, joista on hyötyä, kun aletaan tehdä enemmän ja erilaisia harjoituksia. Tutustumatta jäi mm. viuhka ja tasapainolauta sekä monet monet muut. Oli niin kuuma, etten edes halunnut väsyttää koiraa liikaa vaikka se innoissaan kaikkea tekikin. Lopussa keskustelin kouluttajan kanssa. Hänellä oli kosketuskeppi kädessä, ja mitä tekeekään Kaapo: menee ja koskettaa kuonollaan keppiä :) Hieno Kaapo!!