Kesä pyörähti käyntiin, juhannuskin jo ohi. Jokin aika sitten kävin Sari Kärnän pitämällä pk-haku luennolla. Kyllähän nuo silmät avautuivat, kun asiasta oli kertomassa varsin menestyksekäs ja pitkän linjan harrastaja. Muutaman päivän päästä opit otettiin käyttöön hakutreeneissä, joita pidämme omaksi iloksemme pienellä porukalla. Rino sai loistaa osaamattomuudellaan. Hemmetti, millaista söhellystä. Ei koko touhussa ollut mitään järkeä, vaikka aiemmin siltä oli tuntunutkin. Nyt tiesi paremmin. Pyörsimme opiskelussamme taaksepäin aikamoisen matkan ja aloitimme uusin konstein. Nyt pitäisi vaan niitä harjoituskertoja saada alle monta ja monta. Mutta tälleen kivana harrastuksena ilman isoja tavoitteita, niin onkos tuolla väliä jos ei mene just tai melkein oikein.

Kaapolla on tokoagikertoja takana jo kolme, ilmoittauduimme tenttiinkin. Eli luotto on kova koiraan. Harjoittelemme parhaillaan tentin vapaavalintaista temppua. Kaapolla se on peruutus. Pistin myös hakemuksen menemään tokoagi2:een. Ryhmä on täynnä, mutta toivottavasti peruutuspaikalle päästäisiin. Myös pidemmälle syksyyn on jo suunnitelmia tehty, ilmoittauduin RallyTokon alkeisiin. Sielläkin ryhmä täysi, joten peruutuspaikkoja odotellaan. Mietiskelen vielä kumman kanssa tuonne menisin, Rinon vai Kaapon.

Rinolla on muutama kontakti oppitunti hajuerottelusta takana ja kotona ollaan harjoiteltu jonkin verran. Rinolla ilmaisutyyliksi on valikoitunut ihan itsestään pitkä nuuhku. Koira pitää kuonoaan jo varsin pitkään purkissa, naksuttimen naksahdukseen saakka. Eilen päästiin jo kahta hajupurkkia haistelemaan. Niin sitä vaan edetään pikkuhiljaa. Silmissä siintää jo kanttarellimetsät ja taitavasti etsivä koira...

Pistettiin ystävien ja ystävien ystävien kanssa pystyyn oma Koirapoppoo. Eli lähialueiden koiraharrastajat kokoontuvat silloin tällöin treenailemaan yhdessä. Kouluttajaa meillä ei ole, jokainen auttaa ja neuvoo siinä missä osaa. Reilu 30 jäsentä tällä hetkellä ryhmässä, ihan hyvän kokoinen porukka. Luulisi tuolla määrällä jonkinlaiset treenit saavan aikaiseksi. Huomenna onkin ensimmäinen kokoontuminen..

Viime päivinä olen haaveillut homekoiraohjaajan koulutuksesta. Tuo Rino on niin fiksu, että tarvitsee haastavaa tekemistä pysyäkseen rauhallisena ja tyytyväisenä. Normaali tokoa en paljon ole enää jaksanut tehdä, se on koirastakin niin tylsää. Sen sijaan olemme tehneet kaikkea, missä joutuu käyttämään nenäänsä. Lisäksi olemme opetelleet uusia "temppuja": peruuttamisia, jalkojen väliin istumista, pujottelua jalkojen välistä, tasapainoilua ja kaikkea muuta "ei niin perinteistä tottelevaisuutta". Koiralle tehokasta, pienen treenauksen jälkeen koira on jo ihan poikki. Väsynyt mutta selvästi onnellinen. Joutuneeko käyttämään eri aivolohkoa vai uudet asiatko väsyttää. Ihan sama, tekeminen on koirasta hurjan kivaa. Ja minusta myös. Ja viime päivinä olen huomannut senkin ihanan asian, että Rino on muuttunut rauhallisemmaksi. Ei stressaa ja hösellä heti kun jotain uutta ja ihmeellistä tapahtuu. Joskus malttaa jo katsella ja kuunnella.

Valjaat ja luokin ajattelin jossain vaiheessa hankkia koirille. Pääsevät harrastamaan kärrin vetoa kesäisin ja pulkan vetoa talvisin. Oma aika ei tahdo riittää kaikkeen siihen kivaan mitä noiden karvaturrien kanssa  voi tehdä..

Rinjakin on päässyt kaikenlaisia hassutuksia kokeilemaan mutta paljon vähemmän kuin nuo pojat. Vanhuksen kanssa harrastamiseen ei tule satsattua niin paljon vaikka pitäisi kyllä. Huono omatunto tulee, kun pojat liitävät harrastuksesta toiseen ja harmaakuonoinen vanhus odottelee kärsivällisesti kotona. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa Rinjakin mukaan juttuihin. Koiramummo on aina niin onnellinen, kun sen kanssa puuhataan jotain. Leikitään vaikka enemmän.

Viikon päästä hummailen jo kesälomalla. Voi että, kyllä sitä on jo odotettukin. Tiedossa koirapuuhaa, hevospuuhaa ja ehkä jotain muutakin puuhaa. Ainakin yhdet polttarit ja häät. Ei omat, ne on jo vietetty aikoja sitten. Vaan hyvän ystävän. Enkä malta odottaa, on niin paljon kivaa kaverille järjestetty :D