vaaralla-normal.jpg

 

Voi että minä tykkään tuosta koirasta. Siis Rinosta. Mahti äijä! Koira, joka oikeasti tekee (melkein) kaiken, mitä siltä pyydetään. Ja sata lasissa tietenkin.

Keskiviikkona oli hajuerottelun toiseksi viimeinen kontaktikerta. Mukana meillä oli oma hajurata, jossa purkeille neljä reikää. Neljä keitettyä ja "hajutonta" lasipurkkia sekä haju eli anis (tekniikan opettelua varten merkityksetön haju valittuna). Kasasin pihalle hajuradan. Yhteen purkkiin hajua, loput tyhjäksi.. Ensimmäisellä kierroksella laitoin hajupurkin ensimmäiseksi ja annoin Rinon "impata" sitä viisi kertaa. Joka kerralta palkkaus. Irene, meidän kouluttaja, sekoitti purkit. Palattiin radalle ja koira merkkasi hajupurkin haistellen ensin pikaisesti tyhjät purkit. Jokaisen sekoituksen jälkeen koira haisteli tyhjät purkit ja ilmaisi hajupurkin merkkaamalla sen pitkällä nuuhkulla. Tehtävää vaikeutettiin ja laitettiin yhteen purkkiin häiriöhaju eli yksi kurssilaisista kävi pudottamassa pienen kiven yhteen purkkiin. Taaskaan ei ollut Rinolla mitään ongelmaa. Häiriö ja tyhjät purkit ohitettiin pikaisella nuuskauksella ja hajupurkki sai aikaan normaalin merkkauksen. Taas vaikeutettiin ja lisättiin toinen häiriöhaju eli toinen kurssilaisista kävi pudottamassa kiven yhteen tyhjään purkkiin. Rino palasi radalle. Ohitti ensimmäisen purkin eli häiriöhajun. Merkkasi toisen purkin eli hajupurkin. Sai palkan. Kävi vielä tarkistamassa pikaisesti kaksi viimeistä purkkia (tyhjä ja häiriö) ja palasi vielä kerran merkkaamaan oikean hajun. Voisiko enää paremmin mennä?? Olin niin ylpeä koirastani. Aivan mahtavaa nenänkäyttöä omalta ADHD:ltä. Tämä on selvästi Rinon homma. Oli itse rauhallisuus koko ajan, keskittyi tekemiseen ja suoriutui mainiosti.

Eilen tein vielä muutaman harjoituksen hajuradalla vaihdellen häiriöhajuja. Muina häiriöhajuina olivat basillika, tilli ja paprika. Ensimmäisellä kierroksella koira hieman mietiskeli ja nuuskaisi ensimmäsitä häiriöhajua kauemmin. Katsoi minua ymmällään mutta siirtyi purkilta oikealle hajulle ja merkkasi sen. Jälleen sekoitin ja hämmensin purkkeja eri järjestykseen. Ei mitään ongelmaa. Rino nuuskaisi häiriöpurkit nopeasti ja siirtyi merkkaamaan oikean purkin. Hymyilytti :) Nyt saammekin alkaa opettelemaan sen tietyn hajun etsintää maastossa ja sitä kuinka nuo maastosta löytyneet hajut merkataan. Merkkaustyyliksi ajattelin maahanmenoa ja pään laskemista etutassujen väliin.. Mutta eipä ole ihan helppo homma opettaa Rinolle tuota. Pää ei tahdo laskeutua houkuttelemallakaan alas asti.. Katsellaan nyt miten käy. Rino osaa hissiliikkeen alas ja tuohon pitäisi ketjuttaa pään alas laskeminen. Jos ei onnistu helposti, jätän sikseen, koska en halua pilata tuota hissiliikettä turhautumisella..

Kaapon kanssa kävimme alkuviikosta Tokon alo-avo-kurssin ensimmäisellä kontaktitunnilla. Eipähän me päästy puusta pitkään, kun kouluttaja huomautti Kaapon pyllyn käytöstä. Tai siis käyttämättömyydestä. Siispä kotiläksyksi saimme pyllyharjoituksia hioaksemme perusasennon täydelliseksi. Nyt sitten jumpataan pyllylihaksia :)

Rinolla oli toinen hammaslääkärikäynti. Ei se poika ainakaan pelkopurija ole. Jo KEK:n ovella se muisti edellisen käynnin ja viimeistään eläinlääkärin huoneessa koira oli peloissaan. Eläinlääkärin lähentyessä sormineen Rinon hampaita, Rino istuutui ja nojasi aina vaan enemmän ja enemmän taaksepäin. Lopulta se ei enää päässyt pakoilemaan vaan joutui antamaan hampaansa tarkasteltavaksi. Jos Rino olisi pelkopurija, olisi se ihan varmasti tuossa vaiheessa puraissut, sen verran paineistetun näköinen se oli. Mutta Rino onkin rehellinen ja fiksu koira, vaikkakin välillä liian vauhdikas.

Tumpelo on tosiaankin lakannut peruuttelemasta. Sillä voi ajaa ihan normaalisti lenkkiä. Mikä lie ollut välivaihe. Rannassa menee aivan mahtava tie kunnon kohottamista varten. Sitä pitkin on turvallista varsallakin ajaa..

Yksi valkoinen kana on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Onkohan sen vienyt joku peto vai onko se pirulainen jonkun puskan alla hautomassa? Parempi ettei ole, on noita lintuja jo ihan tarpeeksi. Tai jos sieltä tulee tipuja, niin kaikkien on paras olla kanoja! Kukkoja muutenkin joutuu taas harventamaan, kaksi ainakin ainakin pitää hävittää, kiuruvetiset kukot. Myös kaksi jättikukkoa odottelisi uutta majapaikkaa.. Jos niille ei löydy ottajaa, kasvatan ne isoksi ja naapuri saa ensi keväänä niistä kunnon paistit. Miksi noita kukkoja pitää siunaantua aina vaan lisää? Ja miksi noiden maattarien pitää olla tuollaisia hautomakoneita?

Viime viikonloppuna olin talkoolaisena meidän rotikkayhdistyksen ja aussieyhdistyksen yhteisvoimin järjestämillä MH-kuvauspäivillä. Kivaa ja mielenkiintoista. Kipinä syttyi. Omankin koiran haluan viedä kuvattavaksi jonakin päivänä...