Rinja, vanhin koiristamme. Paljon kokenut ja nähnyt. Tuntenut. Vuosikausien taistelu ruoka-aine allergiaa vastaan, kun mikään ei tuntunut sopivan. Ei ainakaan kauan. Silmäongelmat, johon saa lääkettä lopun ikäänsä. Nyt viimeisimpänä luupiikit selässä. Koiraystävien menetykset vähän ajan sisälle toi esiin koirassa sellaisen puolen, jota en tiennyt olevankaan. Kun kolme koiraystävää kuolee vähän ajan sisällä ja on hautaamassa heitä kaikkia, se jättää jäljet. Ensin lähti Rinjan paras kaveri Arttu-rotikka. Sitä ystävää Rinja ulvoi pihalla monena iltana. Pallonkin vei haudan päälle "Mikset sinä leiki?". Ja kun Arttu ei leikkinyt, palasi koira masentuneena haudalta. Puoli vuotta myöhemmin poistui Ellu, Rinjan oppiäiti. Onneksi olimme ehtineet hankkia Riko-rotikan ystäväksi Rinjalle. Olivatkin kuin paita ja peppu, aina yhdessä. Riko menehtyi aivan yllättäen ollessaan puolitoista vuotias. Ja taas Rinja suri ja itki. Myös isäntäväki suri ja itki. Taas. Alkoi olla rankkaa saatella hautaan rakkaita koiria yksi toisensa jälkeen.

Pieneksi käynyt koiralauma sai täydennystä ensin 7kk:n ikäisestä Rinosta keväällä 2013 ja hiukan myöhemmin saapui Kaapo. Tuo pienen pieni rotikkalapsi.

Rino, saksanpaimenkoira. ADHD. Koira, jolle mikään ei riitä. Paljon saadaan harrastaa ja tehdä, silti energiaa piisaa vaikka toisille jakaa. Kiltti kuin mikä, omistajansa varjo. Vessaankin yrittää mukaan. Rinon kanssa harrastellaan tottista, välillä hakutreeneissä käydään ja jälkeä tallataan minkä ehditään. Todella nopea oppimaan ja tekee liikkeet hyvässä vireessä. Sienikoiran siitä haluan kouluttaa ja näyttelyissäkin pitäisi poikaa käyttää. Liian läheinen tuttavuus ponin kanssa vei tosin etuhampaat, mutta haittaaks se? Rino seisoo linnut ja oravat, nousee puuta vasten näyttämään, että siellä olisi nyt paistia, käyppä se alas. Hakutreenien alettua koira vasta huomasi omistavansa nenän ja että sillä voi haistella kaikkea. Päänvaivaa tuo nenä vähän tuottaa, kun nythän se haistaa ne jänikset ja hirvetkin jo kaukaa ja tahtoisi niiden perään lähteä. Tavoitteena BH näin aluksi ja näyttelyistä tulos.

Kaapo, nuorimmainen. Rauhallinen, iloinen, lystikäs Kaapo. Kaikkien kaveri ja aivan valloittava persoona. Varastaa sydämmet ja paikan sohvalta ja sängyltä. Vähän laiskanpuoleinen joskus, rakastaa ruokaa yli kaiken. Sitä ei vaan voi olla liikaa! Helppo kouluttaa, koska tuntuu jo osaavan kaiken. Ja sen kanssa voi lähteä minne vain pelkäämättä, että käyttäytyy huonosti. Toisten koirien kanssa on varovainen. Riehuvat ja kovaa leikkivät koirat kiertää kaukaa. Rauhalliset ja pienet koirat ovat aivan ihania Kaapon mielestä. Kaaponkin kanssa halutaan joku koe suorittaa hyväksytysti, ainakin se BH. Ja näyttelyssä käydä. Ja kaikkea mukavaa harrastella aina kun siltä tuntuu.