Perjantai ilta kului virkistäytyessä työkavereiden kanssa. Meidän labra on pieni neljän hengen laboratorio Lieksan terveyskeskuksessa. Naisvoittoinen työympäristö höystettynä yhdellä Terolla. Ja me naikkoset sitten kasattiinkin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin lenkkeilemään Lieksan maisemiin. Kierros luonnollisesti aloitetiin paikallisesta leipomosta, pitihän reissua varten tankata kunnolla. Pullat mahassa turvoten suuntasimme vesitornille geokätköilemään. Kyllä tuo kätköilysilmä on jo hiukan harjaantunut, koska kätkö osui silmiin melkeinpä heti. Hienosti toteutettu helppo camo. Vesitornilta matkatiin Seppälään vaateostoksille. Olihan siellä vaikka mitä tarjouksia, mutta matkaan ei tainnut tarttua muuta kuin muutamat aurinkolasit. Aurinko paistoikin täydeltä terältä läkähdyttäen meidät ja jo puolen kilometrin päässä piti suunnata paikalliselle huoltamolle vettä ostamaan. Kaarisillan tienoilta sitä ennen ehdin kuitenkin poimia taas yhden kätkön.

Matkamme määränpää oli pitkospuulenkki lintutornin maisemissa. Ja maisemissa ei ainakaan ollut moittimisen varaa. Muutamia lintujakin nähtiin ja jokunen paikallinen ihminen, joka varmasti ihmettel, miksi roikuimme pitkospuilta apinan lailla.. Etsimme nimittäin kätköä, joka ei koskaan löytynyt.

Lenkkeilyn uuvuttamina saavuimme Puustelliin Pitsa Perjantaille. Syötiin pitsaa niin, että maha rutisi. Omnomnom... Pieni sihgtseeing ajelu ympäri Lieksaa työkavereiden kulmiin tutustuen sekä lopuksi lösähdettiin uupuneina paikallisen kulttuurikeskuksen saliin odottamaan näytelmän alkua. Mikko Kivinen, Kalle Pylvänäinen ja Ville keskilä esittivät Ismo Leikolan ja Kallen kirjoittaman komedian Saikkua kiitos! Nauratti. Hyvin miehet vetivät homman. Yleisön lisäksi näyttelijöiltä itseltään petti pokka aika usein. Valelääkäri, valepotilas Jouko (joka ei halunnut esiintyä omalla äänellään), duo Aspirin ja muutamat muut hulvattomat hahmot saivat suupielet vetäytymään korviin saakka. Suosittelen, nopeasti kuluu puolitoistatuntinen.

Kun iltamyöhällä saavuin väsyneenä kotiin, oli aivan pakko lähteä tarkastamaan kanalan tilanne. Siellä oli aamulla minun töissä ollessani kuoriutunut tipunen. Tulissilla hiilillähän minä olin koko pitkän päivän, mutta luotin kyllä kanaemoihin vankasti. Kyllä ne auttavat poikaset ensi hetkien vaaroista, pitävät poikaset lämpöisinä.

Kaksi untuvapalleroa oli jo kuoriutunut. Voi että, miten jaksaakin joka kerta ilahduttaa moinen tapahtuma. Kolmatta ja neljättä vielä jännitetään. Jotenkin epäilen, etteivät tule maailmaan ne poikaset. Parina päivänä yksi muna on ollut potkittuna pesästä lattialle. Kanaemo saattaa työntää pesästä pois munan, jossa ei ole elämää. Oliko noina parina päivänä kaksi eri munaa hyljättynä vai sama, en tiedä. Kummallakin kerralla nostin munan takaisin pesään. Odotellaan.....

Kanaemo opettaa poikasta syömään. Myöhemmin kuoriutunut poikanen kurkistaa ujona emon höyhenten seasta..