Taidanpa minäkin osallistua tähän haasteeseen, joka on lähtenyt täältä: http://www.lillivoitto.fi/ . Ideana siis listata kolme inhottavinta ja kolme mukavinta tallityötä tai hevospuuhaa.

Inhokit:

Ylivoimaisena ykkösenä on loimitusinho: loimitus ja loimien riisuminen ja niiden kuivaaminen. Loimitus sateeseen, loimitus pakkaseen. Voihan argh, että ottaa pattiin, kun joskus joutuu viikosta toiseen aamuisin tavallista aikaisemmin silmät puoliummessa painumaan talliin. Kyllähän se jonkinmoisen tovin vie, kun kuusi hevosta loimittaa. Vaikka kaikki karvakorvista ovat siihen rumbaan tottuneet ja hyvin antavat pukea takkinsa päälle, ei se silti paljon ilahduta. Herätys aamulla puoli viideltä, ehkä hieman aiemminkin. Koirien kanssa raahustetaan talliin. Pujottelen loimen telineestä (ja yleensä siinä telineessä on monta loimea päällekkäin ja se tarvittava siellä alimaisena. En ole mikään järjestyksen ihmelapsi), kannattelen loimen käsilläni mennessäni karsinaan, samalla kompastellen milloin mahavöihin, milloin kaulakappaleeseen. Hätäisesti harjailen hevosen puruista ja heitän loimen selkään. Solmin ja lukitsen. Ja seuraavan luo ja sama homma toistetaan taas alusta asti uudestaan... Kunnes kaikki ovat tiukasti puettuna ja valmiina vesisateeseen tai paukkupakkaseen.Loimien riisuminen on myös syvältä sieltä. Märät monta kiloa painavat mutakerroksella päällystetyt sadeloimet ovat niiiiin "mukavia" riisua. Omat kädet ja vaatteet ovat hetken kuluttua myös aivan märät ja kurassa.

Loimien kuivaus aiheuttaa myös harmaita hiuksia. Kun meillä ei sitä tilaa niin valtavasti ole, missä kuivattaa. Karjakeittiössä on muutama hullu naru. Sinne mahtuu kolme, maksimissaan neljä loimea kuivumaan. Lopuille on etsittävä kuivatuspaikka sieltä mistä sen sattuu löytämään.Loimitusinhon takia pitkä poutajakso syksyisessä sääennusteessa on kuin lottovoitto!

Toisena inhokkina tulee aitaukset. Sähkölangan keriminen kilometrikaupalla, eristeiden pyöritys, langan pujottaminen. Aitauksien korjaaminen. Tolppien pystytys. Ja yleensä aitauksien korjaaminen tapahtuu vesisateessa. Joku Murphyn laki kai se on, että juuri silloin karmeimmalla säällä hevoset tulevat langoista läpi.

Kolmas inhokki on heinien kuskaaminen karsinoihin. Vaikka en punnitsekaan enää, niin joskus ärsyttää se heinän keriminen pyöröpaalista. Varsinkin jos tulee tukko! Meillä ei edes kunnon valaistusta ole paalikatoksessa, niin syksy- ja talvipimeällä ei vaan ole kivaa. Ja sitten kun kottareilla kuskaa ison läjän heinää talliin, yleensä puolet putoaa matkan varrelle.

 

Lempparit:

Enitenhän tykkään niistä ihanista maastolenkeistä hyvässä säässä ja kesällä hevosten laitumelle päästämisestä. Varmaan kaikki hevosihmiset kokevat, että nämä hetket ovat sieltä parhaimmasta päästä. Joten kerron niistä muista mukavista ja minulle tärkeistä jutuista.

Ehdoton ensimmäinen on hevosen saunottaminen. Meillä on tehty vanhasta karjakeittiöstä sauna. Siellä on siis kiuas. Oviaukon kun sulkee, niin mukavat löylyt saa sekä hevonen että omistaja. Liekkiä saunotettiin paljonkin silloin kun kilpailtiin. Ja kylläpä tamma nautti löylyistä ja kunnon kuurauksesta. Saunan lämpötila oli reilu 40 astetta, eli ei kovin paljon. Mutta tarpeeksi rentouttamaan hevosen lihakset ja irroittamaan limat rööreistä. Löylyä heittäessä sauna hetkeksi kuumeni, ei kuitenkaan polttavan kuumaksi vaan hyvinkin hellät löylyt saatiin. Saunomisen loputtua tyytyväinen tamma käärittiin monen loimikerroksen alle. Siellä se karsinassaan sitten nuokkui ja kuivatteli. Höyry vaan nousi..

Karsinoiden siivous. Paitsi väsyneenä. Karsinoita siivotessa saa nollata oman päänuppinsa täydellisesti. Ei tarvitse ajatella yhtään mitään, siivotessa ei tarvita aivoja. Laidunkauden jälkeen syksyn ensimmäinen siivous tuntuu aina varsin mukavalta. Puhtaiden purujen tuoksu tallissa on kyllä mahtava.

Kävelylenkit taluttaen, erityisesti Tatsin kanssa nämä lenkit ovat mukavia. Se poika se ei kiirehdi yhtään minnekään. Haaveilee, nuuhkii ja tutkailee. Yhdessä vaan lompsitaan rinta rinnan vailla huolta huomisesta. Välillä pieni rapsutustauko ja sitten taas matka jatkuu. Sitten jo ihmetelläänkin metsikössä pyrähtelevää lintua. Harmittavan harvoin ehtii tällaisille nautiskeluretkille.