Nyt pääsi Rinokin tosi toimiin. Vähän jännitti, miten koira käyttäytyy, sillä kun ei tuo kärsivällisyys ole parasta sorttia. Ja sehän kuumeni pelkästään siitä, että pääsi auton kyytiin. Matka ei koulutuskentälle ollut pitkä, mutta muutamat autot se ehti kontista käsin jahdata siinäkin ajassa. Juuri ennen kuin käännyimme isolta tieltä pois, koira rauhoittui ja jätti muutaman auton huomioimatta. Siksi olikin hyvä jarrutella, koska jo pelkästään se toimii pienenä palkkiona.

Rino jäi autoon siksi aikaa, kun Irene kertoi kurssin sisällöstä ja tarvikkeista.  Jokaisella oli nyt starttikerralla jokin lasipurkki tai juomalasi, jolla harjoitella tekniikkaa. Tavoitteena on, että tekniikan opittuaan, koira oppii haistamaan myös purkissa olevaa hajua ja lopulta sen mukaan etsimään samanlaisen hajun joko hajuradalta tai luonnosta. Tekniikan opittuaan koira osaa alkeet etsiä kadonneita ihmisiä, riistaa verijäljen avulla, huumeita, seteleitä tai vaikka matalan verensokerin diabeetikolta. Tuo viimeisin olisi kätevä, olenhan diabeetikko itsekin. Silti taidetaan niitä kanttarelleja etsiä syksyllä ja hajurataa harjoitellaan ihan kotosalla mielen virikkeeksi.

Rinon ongelmahan on stressaantuminen oudoissa tilanteissa. Sen pään sisällä käy sellainen hyörinä ja pyörinä ettei se osaa rauhoittua paikalleen. Koko ajan pitää joka suuntaan tarkkailla, haistella, tuijotella, völistä ja ulista, liikkeessä on oltava. Ennekuin aloimme harjoitella haistelutekniikkaa, kävin Rinon autosta ja menimme kuuntelemaan vielä loput ohjauksesta. Eihän se malttanut rauhoittua, mutta ei äännellyt ja kiinnitti huomiota minuunkin. Ei ärhennellyt muille koirille. Mutta kyllä sen olemuksesta huomasi, että hieman stressiä oli ilmassa.

Menimme hieman syrjemmälle nurmikolle opettelemaan. Ensin palkinto tuli siitä, kun koira hieman koski juomalasin reunaa kuonollaan -klik ja palkkaus-. Sitten palkkasin siitä, että nenä meni lasin sisäpuolelle ja lopulta siitä, että kirsu pysyi lasin sisällä hieman pidempään. Kaikkein parasta olisi, jos koira ilman johdattelemista ottaisi sen ensi kosketuksen lasiin. Ja koska koira on utelias, se yleensä haluaakin tutkia omistajan käteen ilmestyneen oudon esineen. Ja palkka annetaan aina purkin suunnasta, niin että koira ei ehdi kääntää päätään sivulle. Ajoitus on kaiken A ja O. Tauotin paljon, koska koiraa kiinnosti kaikki muuta asiat. Mutta silloin kun pysähdyttiin tekemään tehtävää, se teki koko sen ajan reippaasti.  Kyllä Rino on oikeasti fiksu poika, ja kunhan tuosta aikuistuu ja saa kärsivällisyyttä lisää, niin avot. Nyt se fiksuus valitettavasti jää kaiken sen häsellyksen alle.

Seuraava askel olikin palkita koiraa siitä, että koira ihan oikeasti nuuhkii sitä lasia... En tiedä nuuhkiko Rino oikeasti, minusta tuntuu, että koira huijasi minua ja puhalsi sinne lasiin, niin että lasi höyrystyi.

Nuuhkii se. Kurssikaverilta kekkasin kikan pitää purkkia jalkojen välissä. Kädet jää vapaaksi naksuttimelle ja palkalle

 

 

Lopuksi istuskelin koiran kanssa katsellen muiden touhuja. Kun koira rauhoittui ja malttoi vain olla, lähdettiin kotiin. Eli koira jäi hyvälle mielelle harjoituksissa. Ja samaa aion toistaa. Idea on sama kuin henkilöetsinnässä, kun jätetään aloittelevalle koiralle mielenkiinto päälle. Ihan viimeisenä joku juoksee metsään piiloon iloisesti koiraa kutsuen. Koira viedäänkin autoon vaikka se tahtoisi piiloutuneen etsintään. Seuraavalla kerralla se muistaa tunnetilan mikä sille jäi ja innoissaan lähtee etsimään. Nyt sille jäi rauhallinen tunnetila, minkä se ehkä seuraavalla kerralla yhdistää paikkaan. Muistaa, ettei täällä ollutkaan mitään stressattavaa.

Kotiläksyksi saatiin lisää harjoittelua. Hajun voi yhdistää harjoitteluun, heti kun tekniikka hallussa. Myös ilmaisua voidaan alkaa harjoittelemaan. Itselläni vielä mitetinnässä tuo ilmaisutyyli, koska tahtoisin sen olevan hieman erikoinen. Mutta voi olla, että päädyn siihen, että opetan koiran menemään maahan, kun se löytää etsittävän hajun lähteen. Minulla alkuharjoittelussa hajun lähteenä on anis, koska se on koiralle aivan turha tuoksu.

Harri pääsee rakentamaan meille kevyen ja liikuteltavan hajuradan. Hajuratana meillä tulee olemaan kevyt ja pitkä laatikko vanerista. Laatikon kannessa on noin 30cm välein viisi lasipurkin mentävää aukkoa. Lasipurkkeja on hyvä olla useampi ja ne keitetään jokaikisen käyttökerran jälkeen. Hajut kerätään käsin koskematta eli jollakin pihdeillä. Niitäkin on hyvä olla useampi. Samoilla pihdeillä ei kerätä eri hajuja ellei ne ole välissä pesty kiehuvassa vedessä. Hajut laitetaan talteen pienempiin keitettyihin lasipurkkeihin ja sieltä niitä otetaan pois vain puhtailla pihdeillä. Yritetään minimoida kaikki muut hajut paitsi itse kohteen. Käytännössä mahdotonta, uusia hajuja kiinnittyy purkin pintaan sen sileän tien, kun purkin ottaa kiehuvasta vedestä pois.

Hajuerottelu voi rauhoittaa koiraa, koska se joutuu työskentelemään aivoillaan, ei lihaksillaan. Nyt kun palkkaukseen käytetään naksutinta ja namia, koira ei kerää enää kierroksia samoin kuin lelulla palkatessa. Käytän lelulla palkkausta vielä niihin liikkeisiin, jossa toivon nopeutta (luoksetulo, maahan meno...), jääviin liikkeisiin palkkauksena on herkku. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Ja mikä parasta, koulutuksessa käynti ei pistänyt koiran mahaa sekaisin ja se pystyi rauhoittumaan heti. Aiemminhan Rino koulutuksien jälkeen ramppasi edes takaisin eikä malttanut rauhoittua ja maha oli sekaisin pitkään. Nyt ei mitään, koira asettui heti nukkumaan kun päästiin kotiin. Mahtavaa!